Kuulumisia

Uudet kuulumiset sivuston ulkopuolella blogissa.

Joulukuu

Niin vain hetket seuraavat toisiaan silmänräpäyksestä tunneiksi, päiviksi ja viikoiksi. Aika soljuu tahtomattamme eteenpäin ja taas on kuukausi kulunut.

Hetkeen, silmänräpäykseenkin mahtuu paljon tai sitten ei mitään. Samoin kuukauteenkin.

Aloitan ikävillä uutisilla. Soidinahon Katari alkoi saada epileptisiä oireita ja aika pian kohtausten alettua tilanne paheni siinä määrin, että oli armeliaampaa päästää koira tuskistaan.

Pienenä, topakkana ja pontevana pentuna muistan Katarin.

Katari olisi päässyt käynnissä olevaan Geenitutkimukseen, mutta valitettavasti sinne asti ei ehtinyt. Nyt kuitenkin on hyvä uutinen se, että vanhemmat eli Hani Ja Pasi pääsevät suureen tutkimukseen.

Ja ehkä aikanaan jotain selviää.

Lainaus Lapikas.netistä:
"Lappalaiskoirien epilepsian taustalla olevaa geenivirhettä ei tunneta. Vielä emme edes tiedä onko sairauden taustalla yksi geeni vai onko kyseessä monen geenin summa. Tutkimusvaiheessa otamme vastaan verinäytteitä kaikilta vapaaehtoisilta luovuttajilta. Toivomme, että omistajat tukisivat tutkimusta sen verran, että maksaisivat näytteenotosta aiheutuneet kulut. Kyseessä on kuitenkin suht pieni summa ja näytteen voi otattaa muun eläinlääkärikäynnin yhteydessä. Myös rotuyhdistys on tukenut tutkimusta järjestämällä näytteenottoja ja maksamalla näytteenottokuluja. En ole vielä kuullut mitä rotuyhdistyksen sisällä on päätetty vuoden 2007 osalta, eli en voi luvata että kaikkien näytteenottokulut korvattaisiin.

Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa geenivirhe ja siten tuottaa geenitesti rodun hyväksi. Tämä vie aikaa (mahdollisesti jopa vuosia), ja on mahdollista, että emme koskaan löydä geenivirhettä. Jos se kuitenkin löytyy, lähetämme tuloksen ilmaiseksi niille omistajille, joiden koirien näyte osallistui geenivirheen löytymiseen. Vielä emme tiedä mitkä näytteet tarvitaan geenivirheen löytymiseen, joten emme voi luvata tulosta kenellekään.

Geenivirheen löytymisen jälkeen tiedotetaan testaamisen mahdollisuudesta. Tässä vaiheessa testistä peritään maksu, joka kattaa testaamisen kulut. Eli voi olla mahdollista, että koirasta on jo annettu näyte tutkimukseen, mutta se ei ole ollut mukana geenivirheen löytymisessä. Testaaminen on kuitenkin nopeaa tämän jälkeen, sillä uutta näytettä ei tarvitse lähettää."

Terveisin
Eija Seppälä, tutkija
www.koirangeenit.fi

Hanille tarjoutui marraskuulla oiva tilaisuus päästä opettelemaan ja kokeilemaan porokoiran elämää. Hani lähti Ranualle porotilalle ja onkin ollut kosketuksissa poroihin -loistavalla menestyksellä.

Outoa pohtia miksi Hanin olen antanut toiselle ihmiselle "sijoitukseen". Vaikka ei meillä ongelmia ollut ja Hani on valehtelematta se parhaiten käyttäytyvä koira laumastani. Mutta silti sisintäni kaihersi ajatus kuinka Hani ei ole 100% onnellinen vaikkakin tyytyväinen. Rivari elämän siirryttäessä katosi oma piha ja täten reviiri ja "lauma" jota paimentaa. Sitten silmissäni välkkyi muisto siitä kuinka koiran silmät paloivat intoa ja iloa taannoin kun tämä pääsi paimentamaan lampaita.

Koeajalla nyt olemme ja 22.12. joulun alla teimme lasten kanssa retken Hanin luo. Hanilla on nyt emännän lisäksi isäntä. Oli suuri ilo havaita kuinka hyvin koira oli kotiutunut Juhan luokse ja kuinka kummankin meidän luona kävi tavalla kuinka "omien" luona käydään.

Lapsille oli suuri elämys ruokkia poroja ja taisivatpa yltää silittämäänkin. Suopunki vaatii hieman harjoittelua eli uudestaankin menemme tilalle tallustelemaan. Ja tokihan kävimme paikallisessa "nähtävyydessä" eli Ranuan eläintarhassa. Olikin hienoa käydä joulun alla paikalla. Eläimet erottuivat hyvin vaikkakaan kameran patterit eivät yllättäen koko reissua kestäneet.

» Kuvia retkestä.

Elämä on pieniä hetkiä. Hetki on myös terveestä sairaaseen, elämästä kuolemaan. Kukaan ei elämässään muuta tiedä kuin, että kuolema on jokaisella edessä. Omat ajatukset lähti Katarista ja tämän kuolemasta.

Mutta kehän sisällä on myös palasia suuresta surusta. Sairaudesta joka nujertaa terveen, vahvan ja omillaan toimeen tulevan ihmisen. Antaen välillä toivoa ennen viimeistä iskuaan. Kukaan ei voi sanoa, etten nyt jouda, mutta silti sitä on vain niin vaikeaa ymmärtää. Miksi sellaiset otetaan ennen aikojaan pois keskuudestamme joilla olisi valtava elämän halu ja toisilla ei ole enää haluakaan elää ja tahtoisivat pois kivuistaan niin heille ei sitten armeliaampaa lähtöä suoda.

Sairaus nujertaa toisinaan vahvimmankin. Ei kysy sairauskaan aikaa eikä paikkaa. On vain nöyrryttävä. Otettava vastaan päivät sellaisenaan ja elämä käänteineen elettäväksi, ei olettavaksi.

Usein toivotellaan onnea ja menestystä Uudelle Vuodelle. Sitäkin, mutta kuinka moni meistä muistaa kuinka tärkeää onkaan terveys? Kyllä se sitten tulee mieleen kun sairastuu.

Puolestani toivon kaikille terveyttä ja elämän viisautta Uudelle Vuodelle 2007. Eläen ei ollen. Ainutkertainen on elämä ja arvonsa mukaan elettävä.

Sitten lopuksi jotain joka koskettaa.

Ja ystävät ovat arvokkainta mitä meillä voi olla? Itseäni ovat monet ihmiset auttaneet menneenä vuotena. Tietäen ja tietämättään. Monen vaikean hetken yli olen päässyt kun joku on tietämättään saanut taas tarttumaan elämään kiinni.

Kenenkään ei ole tarkoitettu yksinään kantamaan taakkojaan. Ei niitä voi toisen puolestakaan kantaa, mutta hetken voi olla jokainen jolle kulle apuna. Kaikista lohdullisinta onkin huomata kuinka oven sulkeminen avaa monta uutta.

Kiitos ystäväni teille tuestanne ja avustanne menneenä vuonna. Ei silti, että enkö tarvitse sitä nyt alkaneenakin. Monet surun hetket on jaettu vaan onhan se päiväkin välillä paistanut.

Eräs minulle tärkeä ihminen on myös ollut arvossa mittaamattomassa näinä aikoina. Jatkossakin, ehkä jopa kasvavissa määrin? Vaikka polku on raivattava niin voi ainakin suunnan jo ottaa?

Ehkä osat vaihtuvat tai joku toinen tarvitsee tukea ja lohtua? Ehkä voin vuorostani kantaa jonkun toisen itkuista puolet? Ehkä meillä jokaisella on lähellä joku jonka taakoista/itkuista voi kantaa puolet? Ei toisen taakkoja kukaan voi itselleen ottaa, mutta apuna jonkin matkaa kantaa voi.

"Älä mene pois, älä mene pois, kuule vielä tää:
vaikka mikä ois, vaikka mikä ois, kaikki selviää
Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton"

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää
Menköön pois murheet ja huolet ahdas lieka heltiää

Tiedän mitä on, tiedän mitä on kantaa unelmaa,
joskus toivoton vaikkakin se on taivas kimaltaa
Yllä kauan ollut on selkäpuoli auringon

Mä olen kyllästyny kuvia katsomaan,
kyllästynyt sivusta seuraamaan ja elämään jossakin
Mä en vielä ole toivoa heittänyt
olen tässä, kiinni tartu nyt, oo tartu kiinni nyt
(Juha Tapio: Anna pois itkuista puolet)

5.12.06

Aika kuluu siivillä. Näillä siivillä ei vielä lennetä, mutta kyllä ne vielä kantaa.

11.11. sain olla mukana seuraamassa Puolangalla Laikojen SM-haukkuja ja mestariksi tuli tänä vuonna Hindrikas Bamse. Kuva voittajasta ja tuloksia löytyy Laikajärjestön sivuilta. Ja ottamiani kuvia kisaan osallistuneista koirista täältä. Oli hienoa, että pääsin mukaan ja sain olla laikamaisten ihmisten parissa tämänkin tapahtuman tiimoilta.

Omat ajatukset alkavat jo selkiintyä hieman ja aloitan Hyrynsalmen Iston koulun urheilukentällä Sosiaalistamis- ja tapakasvatuskoulutuksen. Kokoonnumme ensimmäisen kerran ti 28.11 klo. 18.00. Toivomusten mukaan tehdään asioita lähinnä koiria sosiaalistaen ja totuttaen vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Lisäksi voidaan harjoitella näyttely käyttäytymistä ja tottelevaisuuden alkeita. Koiralla tulee olla rokotukset kunnossa muutoin paikalle ovat tervetulleita kaikki halukkaat.

Hani on ilmoitettu Kajaanin Tammi-näyttelyyn 2007 jonne on myös tulossa Hanin ja Pasin poika Vihtori.

Lopuksi elämästä jotain. Monesti miettii miten eletään hyvä elämä. Kuka sen sanoo ja kuinka se tehdään? Mistä se alkaa ja mihin se päättyy.

"Nyt ainakin tuntuu, et välillä ympyrä sulkeutuu.
En kiinni saa, en kiinni saa hän katoaa kuin ois harhaa en luovuttaa voi kuitenkaan vielä mua kutsuu, ympyrä sulkeutuu"
(Petri Munck, Ympyrä sulkeutuu)

Ympyrän kehästä saakin elämälle reunat ja se mitä sisälle jää on sitten kasattava ja purettava uudestaan palapelin lailla.
Ehkä eilisen muistaminen auttaa löytämään huomisen?

Marraskuu

Talvi on ainakin alustavasti saapunut. Koirien kanssa olemme innoissamme lumesta ja sen myötä tulleesta valoisuudesta. Nyt toivommekin ettei lunta enää tulisi lisää ja ettei entiset sulaisi. Kaikille kivempaa, ainakin siivoajalle..

Arki alkaa sijattua. Uudet rutiinit tulevat tutuiksi ja monipuoliset lenkkeily polut/tiet on tulleet entisten tilalle. Entisiä polkuja unhoittamatta ja muistoja vaalien jatkamme uusien polkujen raivaamista. Välillä askel eteen ja kaksi taakse, mutta eteenpäin on suunta. Uusi puhdas lumi peittää mustan maan ja lumen alla olleet roskat maatuvat kevättä odotellessa. Keväällä lumien sulettua alkaa uusi orastava elämä versoa maasta. Näin mekin uskomme.

Ennen lumen tuloa ehdimme käydä viettämässä "erämaa" yön Vorlokin kämpällä. Sopivasti ennen lumien tuloa. Syysloman retki olikin kaivattu henkäisy hetki arjen ja uuden elämän vaatimille ponnisteluille. Mesi oli ensimmäistä kertaa leireilemässä ja hieman oli "kuopus" ihmeissään touhusta. Leirimaskotiksi ristittiin tämä "hieman pösilö, mutta sympaattisen ihana" turorukka.. Hani ja Ronja konkareina osasivatkin ottaa ilon irti pienestä lomastamme. Ja mikäpä oli itselläkään ollessa syksyisessä luonnossa Vorlokin rotkoja ihmetellen ja luonnon rauhasta nauttien, akkuja ladaten.

Yön aikana tulikin jo lupaus tulevasta talvesta.

Lisää kuvia täältä.

Pikkuhiljaa alkaa olla voimia miettiä tulevaisuutta harrastusten osalta ja näillä näkymin Hanin kanssa ollaan menossa Tammi- näyttelyyn. Mesi saa aloittaa uransa pienemmällä tapahtumalla..

25.9.06

Savottakämppäläiset 1-vuotta!

Penu, pieni koiraseni

Penu, pieni koiraseni,
aina harras haukkujani,
tule minun turvikseni,
Metsolahan mennessäni,
ettei naiset naurahtaisi,
piiat pilkkana pitäisi,
ukot urahtelesi,
partasuut pahoin puhuisi!

Koirani keränä vieri,
kylän kukka kuuluisana;
itse mie kuulen kuvana,
sukset mustina matoina.
Sinä, koirani, komehin,
juoksuttele, jou`uttele,
ahomaita aukehia;
juokse tuonne toisaalle,
mieluisahan Metsolahan,
tarkkahanTapiolahan!

Minun on koirani komiat,
otukseni oivalliset:
niin on silmät koirallani,
kuin on suuri suitsirengas;
niin on korva koirallani,
kuin on lumme lammin päällä;
niin on hammas koirallani,
kuin on viikate Virossa;
niin on häntä koirallani
kuin komehin korpikuusi,

Mielikki, metsän emäntä,
Tapiolan tarkka vaimo,
kukuta nyt koiroani,
haukuta hakijatani
sisällä salon sinisen,
korven kultaisen kuvussa!

Elä haukuta havuja,
kuusenoksia kukuta;
haukuta havunalaista,
kuusenoksan istujaista!
Luo löyly etempätäki,
kanna vainu kauempata,
vilillaki, vihmoillaki,
tuiskullaki, tuulillaki,
jotta koiran kohti juosta,
penun julki julkotella
mieluisassa Metsolassa,
tarkassa Tapiolassa!

Suomalainen kansanruno

Onnea pennuille ihmisistään ja ihmisilleen pennuistaan! Paljon uusia muistorikkaita hetkiä tulevillekin vuosille toivottaa koko Soidinahon poppoo.

3.9.2006

Tulevista muutoksista on tullut aiemmin mainittua. Elämä on kovaa, mutta silti joskus alkaa olla toivoa "paremmasta" huomisesta jonka voi vain saavuttaa uskaltamalla tehdä muutoksia elämässään. Monesti on tullut kysyttyä itseltään olenko raukkis vai rohkea? Onko muutos "kannattavaa". Jommin kummin, mutta silti olen ottanut "riskin" ja haluan yrittää muuttaa elämäni suunnan. Eläen olemalla oma itsensä. Nauttien pienistä hetkistä joista onni koostuu. Nähden kaiken sen rikkauden joka on ympärillä. Ja rikkaudella en tarkoita maallista omaisuutta. Oikeastaan päinvastoin. Luopumalla ylimääräisestä maallisesta omaisuudesta olen saanut monin verroin rikkaamman elämän sisällön tilalle. On tullut useaan otteeseen mietittyä mikä oikeasti onkaan elämässä tärkeintä ja arvokkainta.

Hiutale sanoi kerran hienosti, että koskaan ei ole edellistä ovea laittanut kiinni avaamatta vastaavasti uutta. Olen sulkenut erään aikakauden oven takanani ja avannut vastaavasti uuden.

Ja, että uusi polku löytyy varmasti ja ellei löydy sen voi raivata itse. En odota uuden polun olevan sen suorempi tai vaivattomampi kuin tähänkään asti kulkemani, mutta haittaako se? Eteenpäin elämä kuljettaa vääjäämättä ja aion kulkea mukana. Kuitenkin eläen ja kohdaten ne raivattavatkin pätkät ja uskoen, että helpompikin pätkä on vielä tulossa.

Eli kuluneen kesän aikana on kokenut perheeni ja samoin Soidinahon kennel muutoksen. Olen vaihtanut paikkakuntaa muuttaen omaan syntymäpitäjääni. Vaakunasta voi salapoliisit selvittää mikä se on. ;) , mutta helpotan kuitenkin kertomalla, että Emäjoen rantaan Hyrynsalmelle on rantauduttu. Poronhoitoalueen eteläisimpään kuntaan. Lauma on pienentynyt. Lasten lisäksi nykyiseen kokoon panoon kuuluu koirista Ronja, Hani ja Mesi.

Paikkakunnan lisäksi asumismuoto on muuttunut, mutta sopeutuvaisina myös koirat ovat alkaneet oppia ensin reissuelämään ja sittemmin uuteen asuntoon. Mesi on vain vähän huonompi olemaan tässä nykyisessä paikassa toisten koirien kanssa. Mesi onkin nyt sitten välillä "mammalan" koirana jossa kuitenkin päivittäen näen sitä. Kun on muutenkin menneet elämän arvot uusiksi niin ei voi koirista tehdä enää liian suurta numeroa, vaikka toki tärkeitä ehkä jopa vieläkin tärkeämpiä kuin ennen ovat toki nyt. Ei kisa- ja näytelymenestyksien tms. takia vaan omanlaisinaan olentoina, ihmisen parhaana ystävänä. Tosin on niitä ystäviä jo ihmisistäkin löytynyt. Kiitos heille tuesta, avusta, kannustuksesta ja voimista joilla jaksaa ja uskaltaa lähteä jatkamaan uutta polkua eteenpäin.

Heinäkuun viimeisenä viikon loppuna olin Rovaniemellä Jahtihaukuissa ensimmäisellä "komennuksella" aloitellen uutta "virkaa" Suomen laikajärjestön tuotemyyjänä. Hieman ottaa aikaa omien asioiden selvittely, mutta jospa pystyn mahdollisimman pian hoitamaan tehtäviäni sen vaatimalla huolellisuudella ja tarkkuudella järjestön jäseniä palvellen mahdollisimman hyvin. Seuraava laikamainen tapahtuma josta minut tavoittaa on Sotkamossa 23.9.2006 ja ennakkotilauksia tehden saa jäsenistö varmemmin haluamansa tuotteet paikalle.

Vihtori on niittänyt mainetta ja kunniaa Sotkamon näyttelyssä 12.8.06 saaden arvostelu ERI, PU2 ja VARASERT. Onnea Vihtorille ja isäntäväelle! Hienosti olette näyttelyssä pärjänneet ilman minun matkassa oloa. Kuitenkin olisi ollut minun syy jos Vihtori ei olisi pärjännyt.. ;) Ja nyt sitten vähän paineita tuleviin esittelyihin, mutta nythän osaatte jo itsekin?!

Päivityksenä myös "Elämälle kiitos". Elämälle kiitos erityisestä ihmisestä joka on löytänyt minut. Haluan osoittaa myös kiitollisuuteni ystävilleni ja sukulaisille jotka ovat olleet tukenani näinä muutoksen hetkinä. Kiitos myös koirien kautta saamille uusille tuttaville ja ystäville.

Uudet polut odottaa osin valmiina ja osittain on raivattava uusi polku, mutta nyt saan ja uskallan lähteä kulkemaan ja raivaamaan sitä. Marita sanoi hyvin, että ei kannata olla kova. Kova murtuu ja katkeaa. Kannattaa olla sitkeä. Sitkeä taipuu, mutta ei anna periksi. Enää en aio olla kova peläten taipumista jonka seurauksena murtuu. Aion olla vast edes sitkeä joka taipuu, mutta ei katkea!

31.7.2006

"Vaiheet"

Jokainen kukka kuihtuu, vanhuudeksi
lakastuva nuoruus. Tuokion vain kukkii
elämän joka vaihe, hyve, totuus,
vain aikansa, ei ikuisuutta varten.
Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis
taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.
Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkanlähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa.

Lävitse, ohi, eteenpäin. Ei mikään
saa sydämelle tulla kotimaaksi.
Maailmanhenki meidät siivittävä
ei siedä kahleita, se avartaa ja kantaa
asteittain ylemmäs ja pois, kun uhkaa
tutuksi käynyt piiri turtumuksin.

Elämän kutsu loputon on meissä.
Siis tyynny, sydän, hyvästele, lähde!
(Hermann Hessen, suom. Elvi Sinervo)

3.7.2006

Ihminen tarvitsee vahvat juuret ja siivet. Joskus juurten kasvattaminen epäonnistuu ja siivet ei kanna. Juurettomana eläminen on vaikeaa ja varsin hankalaa. Joskus eteen tulee mahdollisuus ja tilaisuus, että saa alkaa alusta. Voi yrittää kasvattaa juuria uudelleen. Ja sitten alkaa kokeilla siipiään. Joskus tulee eteen tilanne jolloin millään muulla ei ole merkitystä kuin elämällä. Mutta juurilleen palaaminen vaatii myös muutoksia.

Joskus juurilleen on palattava yksin.
Tiet eroavat.
Soidinahon ajattelija alias Suski palaa juurilleen.
Soidinahon kennelnimi jää allekirjoittaneen nimiin ja muutokset näkyvät aikanaan kotisivuilla.

Ja jokaiselle mietittävää oheisesta linkistä: http://www.sana.fi/etusivu/puheenvuoro/rakasta_lapselle_vahvat_juuret_ja_siivet/

Suski

6.6.2006

Mistä kaikki alkoi? Mihin kaikki loppu? Onko mikään vielä alkanutkaan, loppuuko jokin ennen kuin alkaa? Joka päivä alkaa ja syntyy uutta. Samoin myös joka päivä loppuu ja kuolee jotain. Loppu on aina uuden alku. Aivan kuten vuodenajat seuraavat toisiaan, vääjämättä, uudestaan ja uudestaan. Aika aikaansa kutakin ja uusi aika edessä.

Elämä on kuitenkin ihmeellistä ja ainutkertaista. Ja vääjäämättä aina on edessä muutoksia ja uudistuksia. Elämä kulkee eteenpäin, polut ja suunnat vain voivat muuttua matkalla. Muutoksia luvassa, mutta Elämä on!

11.05.2006

Olin Hanin ja Saran kanssa Suomen Metsästysjäljestäjät ry:n järjestämällä jäljestysleirillä Jyväskylässä 5.-7.5.06. Aiheena oli loukkaantuneen tai metsästyksessä haavoittuneen eläimen jäljestys. Koirat matkustivat ensimmäistä kertaa elämässään junalla ja täytyy sanoa, että hienosti meni! Muutaman tunnin päästä perillä koirat kotiutuivat leiripaikkaan suht hyvin. Haukkua piti tietysti puolin ja toisin, mutta muuten asiallisesti.

Pe-iltana teimme ensimmäiset jäljet aamuksi oppien kuinka niitä ei tehdä jos ei olla kisoissa. La-päivänä sitten Saran kanssa ajettiin eka jälki. Hieman pitkä oli kolmanneksi jäljeksi eläessään, mutta loppun asti mentiin. Pientä motivaatiopulaa potien.

Hanin elämänsä ensimmäinen verijälki meni loistavasti!! Tosin Hanin kanssa ollaan ajettu jo kaksi kesää Pk-jälkeä joten verijälki on sen jäljen jälkeen helppo nakki. Hanilla oli kova into ja motivaatio jäljestää ja tekikin tarkkaa työtä. Saralle tehtiin vielä illalla toinen lyhyt motivaatiojälki jossa lopussa oli iltaruoka. Tuoreen jäljen Sara ajoi motivoituneesti ja tarkasti.

Su-aamuna olikin vaativammassa maastossa jäljet. Hani lähti vauhdilla jäljelle. Tuuli työnsi hajutunnelin vasemmalle, joten aavistuksen jäljestyskin tapahtui sivussa. Vauhtia oli yön jälkeen tullut paljon lisää, jonka vuoksi ei aivan niin tarkasti mennyt jälkeä kuin la-päivänä. Yhden hukan Hani teki, mutta takaisin oton ja palutuksen jäljelle kesti mallikkaasti. Loppu mentiinkin tarkasti ja hienosti.

Su oli Saralla suht vaikeassa maastossa jälki. Alku lähti hyvin ja jäljestäminen eteni hyvin motivoituneesti. Ensimmäisellä makauksella ote hieman herpaantui, mutta kiinnostui kuitenkin uudelleen jäljestämisestä. Loppuun asti mentiinkin mallikkaasti vaikka maasto oli toisin paikoin todella tiheää kuusikkoa ja ryteikköä. Lopussa oli Saran aamuyöllä saalistama vesimyyrä, jota ei sitten kannata laittaa loppuun kaadoksi. Ensin täytyy tehdä väärin, että osaa tehdä oikein..

Kaatona lopussa olisi paras lämmin riista, mutta pakasteesta otettukin käy. Hirvensorkkaa, nahkaa, raakaa lihaa tms. voidann myös käyttää. Hanilla ja Saralla oli la iltana kaadolla iltaruoka odottamassa. Ja huomattiimpa sellainenkin asia, että Hanille paras palkka on kaikkien mukana olleiden ylitsevuotavat kehut ja makupalat.

Yhteenvetona koko viikonlopusta voin sanoa, että mukavaa oli! Paljon uutta oppia, kivoja ihmisiä, mahtavat ilmat, hyvää ruokaa ja mikä parasta positiivisella tavalla toimineet koirat. En ole onnistunut kouluttamaan vielä jäljestystaitoa pois.. ;) Tästä onkin hyvä jatkaa uusilla eväillä eteen päin. Toivottavasti saadaan tällä saralla joskus jotain aikaan.

» Kuvia

30.04.2006

Kotisivut avattu.

Odottavan aika on pitkä. Yhtä lailla paikkansa pitää vanha viisaus, että hyvää kannattaa aina odottaa.

No, nyt on sitten tullut se hetki. Odotus palkitaan ja kotisivut avataan. "Logo-linnun" salaisuus on aika julkistaa.

Soidinahon "logo" löytyy lapinporokoira Soidinahon Valpurin rinnasta ja siksi Valpuri on etusivulla lintu rinnassa. Tarkkanäköisimmät voivat bongata koko "kämppäläiset"-pentueen Hannu Hutun ikuistamana Kennelliiton esitteistä (mm. Koiran ystävä ja Iloinen pentu), julisteeseen en ole vielä törmännyt.

Elämä on vakavaa, kotisivut ei. Tosikot älköön vaivaantuko... Liikkuminen näillä sivuilla suoritetaan "omalla vastuulla" . Ja näillä kotisivuilla pätee "savolaisten säännöt" eli: Kaikesta sanomastani siirtyy vastuu kuulijalle :).

Tervetuloa!

30.04.2006
Suski