Elämälle kiitos

Elämälle kiitos, saan siltä paljon,
Saan lyhtyä kaksi, kun niillä katson
erotan selvään kirkkaan ja mustan,
korkean taivaan, sen tähtisen pohjan,
läpi ihmisjoukon miehen jonka tahdon.

Elämälle kiitos, saan siltä paljon.
Saan siltä kuulon leveän virran.
Se imee öin ja päivin liverryksen, laulun,
jylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet joilla minua kutsut.

Elämälle kiitos, saan siltä paljon.
Saan siltä äänen ja kirjainten muodon.
Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään
nimet äidin, veljen, ja valon tielle heittää
sille tielle jota yksin kuljet.

Elämälle kiitos, saan siltä paljon
Jalat joilla kuljin uuvuttavat matkat
kaupunkien halki, poikki lammikoiden.
arojen ja hiekan, vuorien ja soiden,
lattiasi poikki, pihas puutarhoiden.

Elämälle kiitos, saan siltä paljon.
Se sydämen antaa joka ilosta takoo,
kun kasvavan huomaan ihmisen taidon,
kun pahasta irti näen hyvän ja aidon,
kun silmies syvää kirkauttas katson.

Elämälle kiitos, saan siltä paljon,
kun saan siltä naurun, sen vierelle itkun.
Niin erotan selvään onnen ja tuskan,
jokaisen laulun läikkyvän pohjan,
yhteisen laulun, jota itsekin laulan.

Elämälle kiitos, saan siltä paljon!

Violeta Parra
Suom. Jaana Lappo
(Oma muokkaus "saan" muotoon :) )